perjantai 10. kesäkuuta 2011

Hallitus miun maun mukkaa...

Kun sateenkaariperhe viime viikolla ajautui kriisiin, ilmoitettiin jossain yhteistyön kariutumisen syyksi Kataisen savolaisuus. Se on varmasti jonkinlainen ongelma, mutta kyllä ryhmädynamiikassa muukin haisi. Savolaismies hieroi naimakauppaa pohjalaisnaisen kanssa. Haluaisin tietää, että millainen onnistumisprosentti tällaisilla liitoilla ylipäätään on. Onnistumiseksi ei lasketa sellaista yhteiseloa, jossa pohjalainen pyyhkii savolaisella lattiaa.

Kokoomuksen ja demareiden soidinmenot päättyivät siihen, kun savolainen huomasi olevansa liian savolainen ja käski pohjalaisen lähteä. Ja pohjalainenhan lähtee. Jotkut pahat kielet kertoivat, että kyseessä olisi kolmiodraama. Että kokkolalaisnaisen takana hääri todella suurikokoinen kokkolalainen mies, mikä oli savolaiselle liikaa. Totuutta ei kai tiedä kukaan, kun tämän väitteen ehkä keksi joku savolainen. Syytettyjen listalle nostettiin myös savolaisen ”juppiavustajat”, joista ainakin toinen on savolainen. ”He ovat mittatilauspuvuissa liihottavia nuoria juppeja, jotka eivät kuuntele ketään muita kuin toisiaan”, eräs demarivaikuttaja kuvailee Iltalehden artikkelissa. Epäilen, että se toinenkin on savolainen.

Siilinjärven kasvatti ei kauaa itkenyt pohjalaisen perään vaan kilautti heti toiselle. Savolainen selkeästi tykkää vaaran tunteesta, kun hankki itselleen uuden pohjalaisheilan. Niin kutsuvasti lauloi seireeni Seinäjoelta. Erinin laulun sanoin: ”Kokeile mua! Sulle voisin olla jotenkin oikee, maailman ihanin ja kiva. Jos oonkin nainen, jonka luota et vois ikinä lähtee. Kokeile mua! Kokeile mua!” Ja savolainen kokeili. Virhe. Olisi luullut savolaisen heti ymmärtävän, ettei liitolle lupaile hyvää se, että vaimokokelas tahtoo tuoda naimakaupassa mukanaan raumalaisen miehen.

Tiedättekö mikä on pahempi savolaismiehelle kuin pohjalainen vaimo? Pohjalainen ex-vaimo. Savolainen ja kokkolalainen olivat näet ehtineet adoptoida pikkunyytin Etelä-Euroopasta. Ja kun kokkolalainen oli lähtenyt, vihjaili hän savolaiselle, että sopimukseen yhteishuoltajuudesta ei ehkä päästäkään. Savolainen voi olla ketku, mutta pohjalainen pelaa aina kovempaa ja isommilla panoksilla. Savolainen pelästyi kun kuuli, ettei nyytin kohtalosta ollut varmuutta, mikäli ero tulisi lopullisesti voimaan. Savolainen hihkaisi pikaisesti, että taitaakin kaivata kokkolalaista. On se pohjalainen lopulta viekkaampi kuin savolainen. Ongelmaksi tässä tulee nyt se, että näillä kosioreissuillaan savolainen on ehkä oppinut jotain pohjalaisilta. Saapa nähdä mistä kalakukko pissii.

Muu karja on helppo haalia taas kasaan. Vihreille täytyy vain huikata Säätytalon edustalle, että jospa keskeyttäisivät mölkyn pelaamisen hetkeksi ja tulisivat kuulemaan miten kävi. RKP:tä, tai oikeammin Stefan Wallinia, koko asia ei oikeastaan kosketa ollenkaan. Hän istuu levollisin mielin Smörissä ja syö siikaa ruotsiksi. Paavon löytää lähimaastosta juomasta lempijuomaansa, Helsingin vesijohtovettä, ja leikkimästä vihreiltä saamallaan hulahula-vanteella. Paavon maailmaa hallitukseen pääseminen järisyttää ihan yhtä vähän kuin näennäinen sieltä putoaminen viime viikolla. Miestä, joka on kokenut suosikkijalkapallojoukkueensa FC Jokereiden myynnin HJK:lle, ei oppositiopaikka voinut paljoa surettaa. Paavo jää nyt myös paitsi huikeasta onnen tunteesta, sillä hallituspaikka tuskin hyväilee miehen mieltä lähellekään niin makeasti kuin FC Barcelonan menestys. Paavo on tavallaan tuntenut liikaa ja tällaiset hallituskuviot tuntuvat hänestä varmasti varsin arkipäiväisiltä. Ei ihme, ettei Paavolla ollut kravattia. Päivi Räsänen löydetään vielä juhlimasta tyttärensä valtavan kokoisia lakkiaisia, jotka vastaavat ehkäpä kestoltaankin suviseuroja.

Mutta tiedättekö mikä on vielä pahempaa savolaismiehelle kuin pohjalainen ex-vaimo? Pohjalainen ex-heila, joka huomaa olleensa pelkkä riibaundi.

torstai 2. kesäkuuta 2011

Kokoomus, tositarkoituksella

Herkkä, hempeä ja kaikin puolin pöyristyttävän humaani omnipotenssiharhasta kärsivä kyborgi etsii itselleen edustuskelpoista kumppania hyppäämään kanssaan rotkon reunalta.

Itseäni kuvailisin harmaaksi väriläiskäksi, mutta sinun värilläsi ei ole väliä. Olen punavihersokea. 
 
Jo muutaman suhteen läpikäyneenä luulen nyt tietäväni mitä todella haluan. Se selvisi minulle kun näin köyhien ihmisten pelaavan golfia viimeisillä polttopuillaan ilman palloja. Tuli sellainen olo, että sitä olisi joskus helkkarin hauska kokeilla. Ihan pikkuhetki. Kokeilin. Se ei toiminut. Palasin äkkiä takaisin turvallisen lempiharrastukseni pariin, kiillottamaan julkisuuskuvaani vimmatusti. 

Älä ihmettele, jos annan sinun ymmärtää, mutten ymmärräkään antaa. Teen usein niin, en voi itselleni mitään.

Tässä taannoin minulle oli tyrkyllä kaksi kumppania, toisella oli rutto ja toisella kolera. Valitsin koleran, mutta se ei tartu, jos et saa minua antamaan ylen päällesi. 

Illastaisin kanssasi kynttilänvalossa, vaikka sähkötkin on keksitty. Saisit ehkä joskus tilata jotain itsellesikin, jos olen juottanut itseni sivistyneeseen pikkupöhnään ja luulen, että se kuuluu sinun oikeuksiisi. Vaikka en pohjimmiltani pitäisikään sinusta pätkääkään, vien sinut hymyillen torikahville ennen kuin näytän sinulle ovea.

Nautin pitkistä ja syvällisistä keskusteluista, kunhan minä saan johtaa niitä. Rakastan kesää ja omaa ääntäni, toivon että sinäkin. Tykkää edes kesästä ja teeskentele loput niin meillä on sitten jotain yhteistä.

Minä en osaa nauraa itselleni, enkä toivo sitä sinultakaan. Ehkä on parempi, ettet naura kanssani ollenkaan, koska siedettävän hihittelyn ja vulgaarin hekotuksen raja on niin hiuksenhieno, enkä luota sinun arvostelukykyysi.

Saat olla epätoivoinen, niin minäkin olen. Salaa.

Toivottavasti löydän sinut pian, koska helluntai on ihan kohta. Ja kaikkihan me tiedämme miten käy, jos minulla ei ole heilaa helluntaina. Se olisi vaaraksi koko isänmaalle ja yksi Kike ei ehkä ehtisi ajoissa Samppalinnnan kesäteatterin ensi-iltaan.

Istun nyt Säätytalon rappusilla ja aistin hämärtyvässä illassa toivoa, vaikka variksetkin käyvät päälleni. En usko, että ne haluavat minulle pahaa, vaikken luonnosta niin välittäisikään, jollei joku Anni ja sen kaverit pakottaisi. Nuo kirotut roskalinnut haluaisivat vain osansa tästä kaviaarista, jota nyt nuolen näiltä portailta.

Olisitpa jo tässä vierelläni kiristämässä kravattiani. Kirjoita jo. Ja foto olis tosi jees, koska en katso varsinkaan rumia silmiin.

Jos jouduit googlettamaan sanankin ymmärtääksesi kaiken tästä ilmoituksestani, pysy kaukana minusta. Tyhmyys tarttuu helpommin kuin kolera. Niin minulle ainakin on opetettu.

Nimim. Perrier-Jouet 2000 Belle Epoque