Nykynuorison vanhemmille

Teistä ehkä tuntuu siltä, että jälkeläisenne ovat valmiita tekemään mitä tahansa taatakseen pettymyksenne. Asia on juurikin niin, mutta eivät he tihutöitään teitä ärsyttääkseen tee, sillä heille ei ole kovinkaan paljoa merkitystä sillä miltä teistä tuntuu. He lähinnä säälivät teitä, koska ajattelevat tietävänsä elämästä jotain mitä te ette ole koskaan oppineet.

He eivät halua kuluttaa arvokasta aikaansa työssä yhtään sen enempää kuin on pakko. Jos nuori saa vakituisen työn, hän ei löydä siitä sellaista riemua kuin te olisitte löytäneet. He alkavat pian kaipaamaan kadotettua laatuaikaansa, jota heillä vielä työttömänä ollessaan oli. Näin ollen he yrittävät sopia työnantajansa kanssa siirtymisestä nelipäiväiseen työviikkoon jo koeajan kuluessa, jotta harrastuksille jäisi enemmän aikaa. Te melko varmasti koette tämän pöyristyttävänä käytöksenä ja syytätte kilpaa aviopuolisonne kanssa toisianne siitä kumpi ehkä loi lapsukaiseenne laimeasti ymmärtävän katseen, kun hän lakkiaispäivänään sanoi haaveekseen onnellisuuden.

Teidän mielestänne turvatun tulevaisuuden avainsanoja ovat pysyvyys ja sitoutuminen. Juuri näitä asioita nuoret karttavat kuin Helena Lindgren auringonsäteitä. He liittävät nuo asiat vanhenemiseen ja miksi vanheta vapaaehtoisesti ennen aikojaan? Eihän siinä ole mitään järkeä. Nuoret löytävät hämmästykseksenne turvan muutoksesta. Heille turvallisuuden tunnetta tuo tieto siitä, että suuntaa on mahdollista muuttaa mahdollisimman nopeasti. He yrittävät kyllä jakaa ilonne kun saatte työpaikaltanne palkkioksi kellon palveltuanne samaa puljua 40 vuotta. He tavallaan arvostavat suurta sitoutumistahtoanne, mutta eivät halua silti samaa itselleen. He kokevat sen kahlitsevana. Sama koskee 40 vuotta kestänyttä avioliittoanne. Heidän mielestään on hienoa, että heidän vanhempansa ovat edelleen yhdessä, mutta samalla he pohtivat sitä olisitteko sittenkin olleet tahoillanne onnellisempia, mutta ette vain uskaltaneet päästää vanhasta irti. Tämäkin herättää heissä sääliä teitä kohtaan. Tämän säälintunteen takia he ovat valmiita kuuntelemaan teidän palopuheitanne elämän tukipilareista ainakin hetken. Välttäkää kuitenkin paasaamasta liikaa, sillä se on täysin on turhaa ja työntää lastanne vain kauemmaksi teistä.

Yrittäkää jakaa jälkikasvunne helpotuksen tunne kun hän kertoo teille jättäneensä lapsiensa äidin tai isän, koska suhteesta puuttui jotain sanoinkuvaamatonta tai koska hän koki olevansa liian sidottu ja tahtoo vielä tutkia ja kokea maailmaa ilman parisuhteen paineita. Ei hän palaa suhteeseensa, vaikka kuinka yrittäisitte vakuuttaa hänet siitä miten järkevää se olisi. Sana järkevä merkitsee nuorelle niin hyvin vähän. Kiva on uusi järkevä.

Käyttäytykää suopeasti nuorta kohtaan. Hakekaa onnen tunnetta siitä, ettei avioeroa sentään tullut, koska suuri lupauksenne ei solminut mielestään tarpeetonta avioliittoa lastensa äidin tai isän kanssa. Hymyilkää kuten hekin hymyilivät kun esittelitte sitä kelloanne. Jos nimittäin jatkatte nuorten ohjaamista teidän oikeaksi kokemallenne tielle, tulette näkemään lastenlapsianne entistäkin harvemmin ja se tarkoittaisi vähemmän hetkiä, jolloin heitä katsellessanne voitte vielä nähdä harhakuvan toivon ympäröimästä ajasta, jolloin kaikki oli hyvin. Nauttikaa siis hissukseen, sillä nuoret eivät jaksa kuunnella teitä ja pelkäävät teidän saastuttavan omien lapsiensakin mielet, joihin he haluavat istuttaa ihanteen yksilön rajattomasta vapaudesta ja ikuisesta elämänjanosta. 

Iloitkaa siitä, että saatte olla osa lastenlastenne elämää, vaikka he kirmaisivatkin paskaksi nurmikon, jota vuosikymmenet olette tarkoin hoitaneet. Nurmikkonne saattaa nimittäin olla suurin syy siihen, miksi näette lapsenlapsianne. Vaikka nuorella ei erottuaan ole omaa viheraluetta, jonne päästää lapsensa vapaaksi vipeltämään, vakuuttaa hän silti teille olevansa pikkuruisessa nuhjuisessa vuokrayksiössään onnellisempi kuin suhteensa aikana. Tämä tuntuu teistä käsittämättömältä, koska silloinhan hänellä oli oma takapihakin, mutta uskokaa pois. Nuori puhuu totta. Auttakaa häntä tuomitsemisen sijaan niin lähennytte edes vähän. Ottakaa joskus lastenlastenne lisäksi yhteishuoltajuuden piiriin ympätty sisälle kuseksiva koiralapsikin yökylään, jotta nuori saa ihan vapaasti harjoittaa uteliaisuuttaan maailmaa kohtaan. Sehän on juuri sitä, mitä kolmenkympin paremmalle puolelle ehtineen nuorison kuuluukin tehdä.

Vaikka te ja lapsenne ette tule koskaan kokemaan tätä maailmaa samalla tavalla, eivätkä he halua mitään mitä te olette nuorena halunneet, on teillä kuitenkin jotain yhteistä; säälintunne toisianne kohtaan. Ammentakaa siitä mahdollisimman paljon. Eihän siitä kauheasti irti saa, mutta iloitkaa elämän pienistä asioista, kuten nuoretkin tekevät. Näin voitte saada lisää tarttumapintaa heidän maailmaansa ja teillä voi oikeasti olla joskus nopeasti ohikiitävä hetki kivaa yhdessä.

Suokaa nuorisolle vapaus olla nuoria. Se on heidän oikeutensa. Antakaa heidän vapaasti polskutella elämän makeassa nektarissa, jota lietteeksi luulette.

Hallitus miun maun mukkaa...

Kun sateenkaariperhe viime viikolla ajautui kriisiin, ilmoitettiin jossain yhteistyön kariutumisen syyksi Kataisen savolaisuus. Se on varmasti jonkinlainen ongelma, mutta kyllä ryhmädynamiikassa muukin haisi. Savolaismies hieroi naimakauppaa pohjalaisnaisen kanssa. Haluaisin tietää, että millainen onnistumisprosentti tällaisilla liitoilla ylipäätään on. Onnistumiseksi ei lasketa sellaista yhteiseloa, jossa pohjalainen pyyhkii savolaisella lattiaa.

Kokoomuksen ja demareiden soidinmenot päättyivät siihen, kun savolainen huomasi olevansa liian savolainen ja käski pohjalaisen lähteä. Ja pohjalainenhan lähtee. Jotkut pahat kielet kertoivat, että kyseessä olisi kolmiodraama. Että kokkolalaisnaisen takana hääri todella suurikokoinen kokkolalainen mies, mikä oli savolaiselle liikaa. Totuutta ei kai tiedä kukaan, kun tämän väitteen ehkä keksi joku savolainen. Syytettyjen listalle nostettiin myös savolaisen ”juppiavustajat”, joista ainakin toinen on savolainen. ”He ovat mittatilauspuvuissa liihottavia nuoria juppeja, jotka eivät kuuntele ketään muita kuin toisiaan”, eräs demarivaikuttaja kuvailee Iltalehden artikkelissa. Epäilen, että se toinenkin on savolainen.

Siilinjärven kasvatti ei kauaa itkenyt pohjalaisen perään vaan kilautti heti toiselle. Savolainen selkeästi tykkää vaaran tunteesta, kun hankki itselleen uuden pohjalaisheilan. Niin kutsuvasti lauloi seireeni Seinäjoelta. Erinin laulun sanoin: ”Kokeile mua! Sulle voisin olla jotenkin oikee, maailman ihanin ja kiva. Jos oonkin nainen, jonka luota et vois ikinä lähtee. Kokeile mua! Kokeile mua!” Ja savolainen kokeili. Virhe. Olisi luullut savolaisen heti ymmärtävän, ettei liitolle lupaile hyvää se, että vaimokokelas tahtoo tuoda naimakaupassa mukanaan raumalaisen miehen.

Tiedättekö mikä on pahempi savolaismiehelle kuin pohjalainen vaimo? Pohjalainen ex-vaimo. Savolainen ja kokkolalainen olivat näet ehtineet adoptoida pikkunyytin Etelä-Euroopasta. Ja kun kokkolalainen oli lähtenyt, vihjaili hän savolaiselle, että sopimukseen yhteishuoltajuudesta ei ehkä päästäkään. Savolainen voi olla ketku, mutta pohjalainen pelaa aina kovempaa ja isommilla panoksilla. Savolainen pelästyi kun kuuli, ettei nyytin kohtalosta ollut varmuutta, mikäli ero tulisi lopullisesti voimaan. Savolainen hihkaisi pikaisesti, että taitaakin kaivata kokkolalaista. On se pohjalainen lopulta viekkaampi kuin savolainen. Ongelmaksi tässä tulee nyt se, että näillä kosioreissuillaan savolainen on ehkä oppinut jotain pohjalaisilta. Saapa nähdä mistä kalakukko pissii.

Muu karja on helppo haalia taas kasaan. Vihreille täytyy vain huikata Säätytalon edustalle, että jospa keskeyttäisivät mölkyn pelaamisen hetkeksi ja tulisivat kuulemaan miten kävi. RKP:tä, tai oikeammin Stefan Wallinia, koko asia ei oikeastaan kosketa ollenkaan. Hän istuu levollisin mielin Smörissä ja syö siikaa ruotsiksi. Paavon löytää lähimaastosta juomasta lempijuomaansa, Helsingin vesijohtovettä, ja leikkimästä vihreiltä saamallaan hulahula-vanteella. Paavon maailmaa hallitukseen pääseminen järisyttää ihan yhtä vähän kuin näennäinen sieltä putoaminen viime viikolla. Miestä, joka on kokenut suosikkijalkapallojoukkueensa FC Jokereiden myynnin HJK:lle, ei oppositiopaikka voinut paljoa surettaa. Paavo jää nyt myös paitsi huikeasta onnen tunteesta, sillä hallituspaikka tuskin hyväilee miehen mieltä lähellekään niin makeasti kuin FC Barcelonan menestys. Paavo on tavallaan tuntenut liikaa ja tällaiset hallituskuviot tuntuvat hänestä varmasti varsin arkipäiväisiltä. Ei ihme, ettei Paavolla ollut kravattia. Päivi Räsänen löydetään vielä juhlimasta tyttärensä valtavan kokoisia lakkiaisia, jotka vastaavat ehkäpä kestoltaankin suviseuroja.

Mutta tiedättekö mikä on vielä pahempaa savolaismiehelle kuin pohjalainen ex-vaimo? Pohjalainen ex-heila, joka huomaa olleensa pelkkä riibaundi.

Kokoomus, tositarkoituksella

Herkkä, hempeä ja kaikin puolin pöyristyttävän humaani omnipotenssiharhasta kärsivä kyborgi etsii itselleen edustuskelpoista kumppania hyppäämään kanssaan rotkon reunalta.

Itseäni kuvailisin harmaaksi väriläiskäksi, mutta sinun värilläsi ei ole väliä. Olen punavihersokea. 

 

Jo muutaman suhteen läpikäyneenä luulen nyt tietäväni mitä todella haluan. Se selvisi minulle kun näin köyhien ihmisten pelaavan golfia viimeisillä polttopuillaan ilman palloja. Tuli sellainen olo, että sitä olisi joskus helkkarin hauska kokeilla. Ihan pikkuhetki. Kokeilin. Se ei toiminut. Palasin äkkiä takaisin turvallisen lempiharrastukseni pariin, kiillottamaan julkisuuskuvaani vimmatusti. 

Älä ihmettele, jos annan sinun ymmärtää, mutten ymmärräkään antaa. Teen usein niin, en voi itselleni mitään.

Tässä taannoin minulle oli tyrkyllä kaksi kumppania, toisella oli rutto ja toisella kolera. Valitsin koleran, mutta se ei tartu, jos et saa minua antamaan ylen päällesi. 

Illastaisin kanssasi kynttilänvalossa, vaikka sähkötkin on keksitty. Saisit ehkä joskus tilata jotain itsellesikin, jos olen juottanut itseni sivistyneeseen pikkupöhnään ja luulen, että se kuuluu sinun oikeuksiisi. Vaikka en pohjimmiltani pitäisikään sinusta pätkääkään, vien sinut hymyillen torikahville ennen kuin näytän sinulle ovea.

Nautin pitkistä ja syvällisistä keskusteluista, kunhan minä saan johtaa niitä. Rakastan kesää ja omaa ääntäni, toivon että sinäkin. Tykkää edes kesästä ja teeskentele loput niin meillä on sitten jotain yhteistä.

Minä en osaa nauraa itselleni, enkä toivo sitä sinultakaan. Ehkä on parempi, ettet naura kanssani ollenkaan, koska siedettävän hihittelyn ja vulgaarin hekotuksen raja on niin hiuksenhieno, enkä luota sinun arvostelukykyysi.

Saat olla epätoivoinen, niin minäkin olen. Salaa.

Toivottavasti löydän sinut pian, koska helluntai on ihan kohta. Ja kaikkihan me tiedämme miten käy, jos minulla ei ole heilaa helluntaina. Se olisi vaaraksi koko isänmaalle ja yksi Kike ei ehkä ehtisi ajoissa Samppalinnnan kesäteatterin ensi-iltaan.

Istun nyt Säätytalon rappusilla ja aistin hämärtyvässä illassa toivoa, vaikka variksetkin käyvät päälleni. En usko, että ne haluavat minulle pahaa, vaikken luonnosta niin välittäisikään, jollei joku Anni ja sen kaverit pakottaisi. Nuo kirotut roskalinnut haluaisivat vain osansa tästä kaviaarista, jota nyt nuolen näiltä portailta.

Olisitpa jo tässä vierelläni kiristämässä kravattiani. Kirjoita jo. Ja foto olis tosi jees, koska en katso varsinkaan rumia silmiin.

Jos jouduit googlettamaan sanankin ymmärtääksesi kaiken tästä ilmoituksestani, pysy kaukana minusta. Tyhmyys tarttuu helpommin kuin kolera. Niin minulle ainakin on opetettu.

Nimim. Perrier-Jouet 2000 Belle Epoque